Tänään sitte oltiin likkatunnil suunnistamas. Noh me rämmittiin keskellä mettää ja oltiin ihan märkiä.. Ja kukaan ei kuunnellu mua. Ku meikäläinen löytää aina rastin.. Noh löysin yhen rastin yksin ja toista etin kunnes mut pakotettiin takasin. + Koko ajan melkeen sato. Että kiva! + Oltiin lähös koulult siilitielle (suunnistaa) huomasin metrol et kappas mun aasi on taas hävinny.. En sit stressannu ja juossu et MISSÄ AAAASÍIII??!!!!!! Vaan menin venaa metroo.. Sit yks luokkalaine tulee; "Ida, sun aasi oli tippunu.." Ajattelen et toi aasi ei haluu luopuu musta ♥ Siinä on nimittäin sellanen ihan persuksista oleva kiinnityshomma. Noh laiton metros sen kunnol kii (avainrenkulal) Ja siis toi aasihan oli hävinny jo suomenlinnas viimesyksynä, mut tuli takas samallalailla, kaveri tulee ja sanoo et; Ida tää sun aasi löyty tuolt! Ja aikasemmin syksyl se meinas jäädä koulun penkille. Mut ei onneks jääny, löysin sen ajoissa ;D Jotenki musta tuntuu että me sovitaan toisillemme. No einyt ihan, mut jotenki se aasi vaan tulee aina takasin mun luo.
♥
//Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti