lauantai 28. helmikuuta 2015

Kolme vuotta

One Direction - Strong

Kolme vuotta tuntuu jotenkin lyhyen pitkältä ajalta. Pikkuhiljaa me ollaan molemmat kasvettu ja muututtu Spiritin kanssa, mutta nään siinä ponissa vaan jotain jonka näin jo silloin ensimmäisestä päivästä lähtien. Toivottavasti tulee vielä lisää muistoja pienen mustan kanssa! ♥

















keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Miten tää toimii?


17.2 Omalle tunnille sain Iken. Ikke on vuoden alussa tullut ja nyt sillä oli kunto jo kasvanut paljon verrattuna siihen kun se tuli. En ollut aikaisemmin mennytkään Ikellä ja olin nähnyt sen kerran aikaisemmin tunnilla. Poni oli vähän häslä hoitaessa ja en ihastunut siihen siinä vaiheessa oikeastaan. Selkään päästyä tuntui poni aikalaisen mukavan kokoiselta ja satulakin oli jees.


































Alkukäyntien jälkeen kännettiin pituushalkaisijalle. Aluksi mentiin ihan vain suoraan ja käännettiin jompaan kumpaan suuntaan. Alettiin väistää takapäätä omavalintaiseen suuntaan ja käännettiin jälleen oikealle tai vasemmalle. Meillä Iken kanssa meni väistöt vähän niin ja näin. Yritin saada jotain askelia, mutta montaa hyvää askelta ei tullut. En tiedä olenko minä vain ihan toivoton vai onko Ikke ehkä vähän jäärä väistöissä. Luultavasti en vain osannut antaa tarpeeksi selkeitä apuja ja vaadin vähän liikaa. No jotain sinnepäin askelia tuli ja ponille vain kiitoksia.


Jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle. Siirryttiin kevyeeseen raviin ja ravailtiin siinä ympyrällä. Meidän vauhti vaihteli Iken kanssa ja tahtikin katosi ajoittain. Pikkuhiljaa hyvä ravi löytyi, mutta Ikke oli edestä tosi epätasainen. Alkuravien jälkeen siirryttiin takaisin käyntiin ja haluttiin normaali ympyrä kuntoon, tämän jälkeen alettiin tekemään neliötä. Jokainen kulma piti kuvitella "kärrykulmaksi" eli poni ei asettunut vaan kääntyi suorana kohti seuraavaa kulmaa. Aluksi oli todella paljon hakemista, mutta muutamat tosi hyvät kulmat saatiin lopuksi.


Istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin tavallisia ympyränkaaria ja kärrykulmia. Viimeistään tässä vaiheessa tapahtui jotain kun Ikke ei suostunut olemaan ollenkaan tuntumalla vaan juoksi sitä karkuun. Heti kun aloin keventämään me molemmat rentouduttiin ja Ikke tasottui vähän edestä. Siinä lyhensin ohjat sitten äärettömän lyhyeksi (tai ainakin siltä se tuntui) ja yritin pitää tasaista tuntumaa. Pikkuhiljaa Ikke rauhoittui ja samalla tasoittui. Voi olla että olin itse turhan jännittynyt ja en osannut tarpeeksi mukautua liikkeisiin. Lopulta pystyin jo istumaan harjoitusravissa, joka oli muuten äärettömän kiva! Jatkettiin samaa tehtävää, kunnes lopulta alkoi onnistumaan ravissakin.


Loppukevenneltiin ympyrällä ja Ikke oli tosi hyvä. Ponilla meinasi tosin kunto loppua kesken, koska viimeiset 5 minuuttia oli jo hieman pakottamista eteenpäin. Tykästyin poniin aika paljon, vaikka ei mennytkään ihan kuin strömsössä ja jouduin aika monta kertaa miettimään että mites tää poni toimiikaan. Oli kyllä äärettömän kiva mennä ponilla jonka säädöt on ihan tuntemattomat, varsinkin kun kukaan ei oikein tiennyt millainen ponimus tämä ruuna on.


Mitäs teille lukijoille kuuluu? Selviydyittekö hiihtolomasta vai alkoiko se teillä vasta nyt?

maanantai 23. helmikuuta 2015

Valkoinen mopo

17.2 Oli jälleen tuutortunnin vuoro. Saatiin itse valita ponit ja olin itse sen verran jäljessä, että vaihtoehtoina oli Pirre ja Aladin. Yllättäen päätin ottaa ratsuksi Pirren, jolla en ollutkaan mennyt vielä. Kaksi hoitajaa olivat laittamassa ponimusta kuntoon ja annoinkin heidän laittaa sen, tiedän itsekin miten kivaa oli saada laittaa poni kuntoon, eikä tarvinnut edes taluttaa. Nappasin ponin tytöiltä ja lähdettiin maneesiin. Nousin kyytiin ja säädin jalustimet ja lähdettiin matkaan.


Alkukäyntien jälkeen kerättiin ohjat ja tehtiin pysähdyksiä omaan tahtiin uralla. Pirre oli ihan ok, pysähtyi melkein pelkällä istunnalla ja lähti pienestä pohkeesta eteen. Siirryttiin lamppurivien alle ja väistettiin toisella puolella maneesia takaosaa ulospäin ja toisella sisäänpäin. Vähän oli hakemista ja meni sinnepäin, kun en oikein saanut kunnon ohjeita mitä pitäis tehdä että Pirre väistäisi paremmin.


Alkuverkattiin ravissa tehden loivaakiemuraa ja käyntiinsiirtymisiä. Pirren ravi oli jännäntuntuinen, mutta kuitenkin tosi kiva. Loivakiemuralla sain jotenkin Pirreä pohkeiden väliin ja samalla siirtymiset paranivat. Vaihdettiin suuntaa ja toistettiin samaa tehtävää. Muutaman kerran maneesin katolta tippui lunta ja ponit saivat sydänkohtauksia. Välillä pyöräytin muutaman voltin ja niillä sain jo enemmän tuntumaa Pirreen.


Siirryttiin takaisin lamppirivien alle ja ravailtiin harjoitusravissa koko kierros, kuitenkin tehden jokaisen sivun keskelle käyntiinsiirtymisen. Osassa pysähdyksistä otin liian paljon pidätteellä ja pohje ei ollut tukena kun poni pysähtyi. Osa siirtymisistä, erityisesti lyhyillä sivuilla olevat venähtivät aivan liian pitkiksi.


Nostettiin laukkaa toisella puolella maneesia. Lauta nousi hyvin ja kunhan tajusin miten sitä pitää ratsastaa se lyhyt pätkä onnistui laukat hyvin. Piti vain muistaa tarpeeksi pitää ohjalla vastaan ja tukea jalalla. Tykkäsin pirren laukasta paljon. Toistettiin sama toiseen suuntaan ja pirre oli jälleen hyvä. Pikkuhiljaa poni esitti keräävänsä kierroksia, vaikka todellisuudessa ei se mitään hirveästi kerännyt. Laukat nousi melkoisen täsmällisesti ja tähän suuntaan laukka onnistui jo paremmin kun pääsin ponin pään sisään.



Jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle. Tehtiin ympyrästä salmiakkikuvio ja saatiin käyttää vain ulkoapuja kääntämiseen. Poni ei saanut asettua yhtään, ja jos asettui niin ulospäin ihan inasen verran. Aluksi jouduin taas hakemaan omia apuja kohdilleen ja epäonnistumaan. Pirre asettui välillä sisälle kun en saanut olkopohjetta läpi tarpeeksi. Kun pohkeet menivät läpi ja poni tajusi idean olivat salmiakin kulmat helppoja. Vaihdettiin salmiakki takaisin ympyräksi ja ratsastettiin siinä hetki. Pirre alkoi tulemaan tosi hyvin avuille ja oli äärettömän miellyttävä ratsastaa.

Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama salmiakkitehtävä toiseenkin suuntaan. Nyt kun olin tajunnut itse avut sujui tehtävä alusta asti paremmin. Vaihdettiin nopeasti takasin ympyrään ja ratsasteltiin siinä viel hetki harjoitusravissa. Täytyy myöntää Pirre tuntui tähänkin suuntaan tosi hyvältä. Kevenneltiin vielä loppuun ja käveltiin loppukäynnit. Tykkäsin pirrestä paljon ja toivottavasti saan sen vielä uudestaan joku kerta.

Harmiksi kuvia ja videota on vain alkutunnista, ulkona oli sen verran kylmä ettei kuvaajaraukka selviytynyt siitä. Luultavasti vieläkin hypotermian partaalla.



Oletko sinä päässyt viimeaikoina jonkin uuden tuttavuuden kyytiin?

lauantai 21. helmikuuta 2015

Hyvästi juoksupoika

Mä tahdon jakaa teille muutaman "vinkin" erityisesti ratsastuksen kuvaamiseen. Samat asiat pätevät toisaalta kaikkeen kuvaamiseen. Säädän kuvaajalle aina asetukset valmiiksi, eli välillä ne ovat aikamoista arpapeliä, kuitenkin tässä muutaman vuoden niitä säätäneenä olen oppinut arvioimaan silmämääräisesti ja yleensä pelaan lähinnä valotusajan kanssa, jos en itse kuvaa. Huomatkaa että nämä ovat minun parhaakseni kokemia asetuksia ja varmaan olisi parempiakin tapoja tehdä, mutta nämä minä olen todennut toimivaksi.

Käytän aina kuvatessani M asetusta ja olen todennut sen parhaaksi kaikista. Joskus jos satun näkemään että joku kuvaa urheilukuvauksella alias juoksupojalla, menen ehdottamaan että saanko säätää asetukset. Olen jopa vähän neuroottinen asian suhteen, mutta haluan ihmisten saavan hyviä kuvia ettei tarvitse jälkeenpäin tuskastella heilahtaneiden kuvien kanssa, joita juoksupoika erityisesti pimeässä maneesissa tuottaa. Postauksen kuvat on pienennetty ja niihin on laitettu kehykset, muuten ne ovat ihan luonnollisessa olomuodossaan.

Tälläistä kuvaa on edes turha yrittää pelastaa 1/80, ISO-6400, f/5.6


VALOTUSAIKA


Kaikista suurin vaikutus on valotusajalla eli suljinajalla. Valotusaika mitataan sekunnin murto-osina. 1/500, 1/125, 1/15, 0"5 tarkoittaa 0,5 sekunttia ja 1" yhtä sekunttia. Pidempää valotusaikaa kuin 1/60 voi olla jo vaikea käyttää käsivaralla. Hevoskuvauksessa pitkät valotusajat eivät vain toimi.

En itse ikinä laskisi valotusta alle 1/125, koska siinä liike pysähtyy tarvittavan verran. Tuosta jos alkaa valotusta pidentämään on luultavasti suttua tulossa. En itse ainakaan ole hirveän vakaakäsinen kuvaaja, siksi mahdollisimman lyhyt valotusaika. 1/100 on ihan maksimipieni ja vauhdin on oltava aika hidas jos halutaan tarkkaa kuvaa.

Talvisin yleensä kuvataan maneesissa iltaisin ja vain heikot keinovalot apuna. Toisissa maneeseissa on parempi valaistus kuin toisissa, toisaalta myös pohjan väri vaikuttaa. Vaaleilla poneilla valotusaikaa voisi pystyä laittamaan hieman lyhyemmäksi (esim 1/160) kuitenkin kannattaa pitää se lähellä 1/125. Toisaalta on helpompi korjata hieman pimeitä kuvia kuin tärähtäneitä kuvia.

1/125, ISO-6400, f/4.5

Kesäisin valotusaikaa pystyy lyhentämään todella paljon 1/500 on aika perus kesäisenä päivänä. Kuitenkin auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta joutuu repimään hiuksiaan päästään. Varjot on yleensä tosi teräviä ja vaaleat hevoset palaa puhki, kun taas mustista näkee vain mustan läntin. Kuvitellaan kuitenkin että olisi sopivan kirkas sää ja helpon värinen hevonen. Parhaimmassa tapauksessa suljinaika voi alkaa lähennellä maksimia 1/4000, yleensä kuitenkin itse pysyn lähempänä 1/1000.

Pilvisellä säällä ehdoton suosikkini valotusaikana on 1/250. Sopivan terävää jälkeä ilman että valotus kärsii tippaakaan. Samaa valotusaikaa käytän myös maneesissa joka ei ole yleensä auringon suorana kohteena, onhan katto eristämässä.

1/800, ISO-100, f/5.6

HERKKYYS ELI ISO-ARVO


Kohinaa, ei kohinaa, paljon kohinaa. Kohina on erivärisiä pieniä pisteitä kuvassa. Pieni kohina ei häiritse, mutta jossain tapauksessa kuvat näyttävät vain sutulta kun yrittää pelastaa täydelliseltä tuholta. Kohinaa tulee kun ISO-arvo on liian suuri.

Käytän lähes poikkeuksetta ISO-arvon automaattia, se on nopein tapa. Joskus kamera yrittää ihan outoja ratsaisuja, täytyy itse säätää isoa. Canoneissa manuaalitilalla kuvattaessa saa iso-arvon automaatille, en kuitenkaan ole löytänyt samaa vaihtoehtoa nikoneissa (mitä olen käyttänyt ehkä 3 kertaa). Herkkyys tulee pitää niin matala kuin pystyy, välillä se ei ole vain mahdollista. Maneesikuvauksessa kamera käyttää lähes poikkeuksetta ISO-6400 joka on suurin mihin kamerallani pääsee.

Onneksi 6400 pitää kuvat vielä siedettävässä kohinassa, eikä suurempia tuhoja tapahdu.

1/200, ISO-6400, f/5.6


AUKKO / SYVÄTERÄVYYSALUE


Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on aukko. Pidän aukon aina mahdollisimman suurena (eli mahd. pieni luku) ja yleensä kamera ottaa 5.6 aukolla kuvat. Pidempi objektiivini on kuitenkin 4-5.6 eli välillä se ottaa myös aukolla 4 kuvia. Mun pitäisi vielä etsiä aukko millä objektiivi piirtää parhaiten, en ole vielä saanut aikaiseksi etsiä sitä. 

Aukko myös määrittää objektiivin valovoimaisuuden. Aukon ollessa enemmän kuin 5 on aika vähäiset valovoimat käytössä. Mitä suuremman aukon (pienimmän luvun) objektiiviin saa, on se parempi ja kalliimpi. Tosinaan myös objektiiveissa on laatueroja vaikka luvut olisivatkin samoja.

1/400, ISO-1250, f/5.6

1/250, ISO-320, f/4
Mitä mieltä te olitte tälläisestä erilaisemmasta postauksesta? Saitko ehkä uusia vinkkejä kuvaukseen vai oliko kaikki aivan päivänselvää?

torstai 19. helmikuuta 2015

Opin tänään keventämään!


10.2 omalle tunnille osui Allu, edellisestä kerrasta ponin selässä ei ehtinyt vierähtää montaa kuukautta. Käveltiin ihan perus alkukäynnit ja haluttiin mahdollisimman hyvä käynti. Allu käveli itsestään jo hyvin ja oli tosi reipas. Kerättiin ohjat ja siirryiin lamppurivien alle. Muutaman pätkät mentiin ihan vain suoraan, kunnes alettiin väistämään takapäätä ulos tai sisään päin. Puolet pitkästä sivusta aina toiseen suuntaan ja toinen puoli toiseen. Sisällepäin eli vasemmalle väistettäessä taisteltiin kyllä ihan huolella allun kanssa. Allu vain meni mutkalle ja yritin epätoivoisesti tehdä jotain siellä selässä. Vaihdoin raipan ulkokäteen ja pikkuhiljaa allu alkoi väistämään paremmin vasemmalle. Oikealle väistettäessä ei sen suurempia huolia ollut.


Alkuverkattiin ravissa ympyröillä ja pikkuhiljaa aloin saamaan jotain tuntumaa Alluun. Ensin kuitenkin piti pähkäillä oman kevennyksen kanssa, en saanut keventää liikaa, jota alan aina tekemään jos poni ei liiku tarpeeksi. Jalatkin pitäisi olla lähellä ja ei saa istua liian pystyssä. Pikkuhiljaa tajusin ja en vain kevennellyt menemään. Aikaisemmin kevyt ravi on ollut hankala ratsastaa ja oon vaan roiskinut enkä oo osannu ratsastaa sen enempää sitä. Nyt kuitenki pystyin jo ratsastamaan ja jalat oli paljon rauhallisemmat. Tietysti ihan uusi asento tuntui kivasti jaloissa ja myös selässä, ja välillä olisi ollut helpompi palata vanhaan. Kuitenkin oon ilonen että melkein viiden vuoden jälkeen opin keventämään!


Alkuverkan jälkeen jäätiin kahdelle pääty-ympyrälle ja istuttiin alas harjoitusraviin. Säädeltiin ravia suuntaan jos toiseenkin, pikkuhiljaa allu rentoitui kivasti ja ravasi oikein kivaa ravia. Nostettiin oikea laukka hitaasta ravista ja yllätyin allun siististä nostosta. Oma istunta seilasi miten sattuu ja muutama rikko ehti tulla, mutta allu laukkasi aika montakin hyvää ympyrää. Ehkä molemmat on tällä saralla kehittynyt. Laukan jälkeen allun ravi muuttui jo paljon paremmaksi ja poni eteni jotenkuten itsekkin eteen.


Pidettiin pienet välikäynnit ja jatkettiin ympyröillä. Tehtiin ravi- ja käyntisiirtymisiä omaan tahtiin. Aluksi Allu jännittyi siirtymisissä, mutta pikkuhiljaa niistä tuli tasaisempia. Välillä allu meinasi kovettua suusta ja jouduin ottamaan isomman pidätteen ohjalla. Muuten poni toimi oikein kivasti ja myötäsi niskastakin ajoittain hyvin, välillä poni meinasi painua liian alas mutta nopea muistutus pohkeella niin niska nousi ja takajalat aktivoituivat mukana. Omat kädet nyt säätivät minkä kerkesivät, ulkokäsi oli ihan hyvin, kuitenkin välillä siihen ilmestyi jostain tyhjästä mopokäsi. Sisäkäsi sitten vaelteli ihan huolella, ja ainoa syy siihen on liian pitkä ohja. Ajoittain jopa sisäkäsi oli normaalin näköinen.


Otettiin samalla lailla laukkaa vasemmalle kuin oikealle. Allu nosti hyvin, mutta enemmän rikkoja mahtui matkaan.. lähinnä kuskin jäätävän lagailun takia. Jotenkin mun oma istunta on laukassa ihan hirveän tönkkö, johtunee siitä että laukka jää tunneilla vähemmälle. Muutamat hyvätkin laukat onneksi mahtui mukaan. Omaa jalkaa vain kun saisi aktiivisemmaksi ja tasaisemmaksi. Lopuksi ravattiin harjoitusravia muutamat pätkät ja kevenneltiin pitkin ohjin. Allu oli tosi rento lopuksi ja oli hienosti tehnyt päivän työt.


Onko sinulla tapahtunut vanhan taidon "uudelleenoppimista" viimeaikoina?