sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pieni ja pyöreä



6.4 Maanantaina päästiin viimeiselle tunnille Inan ja Ninan kanssa. Ratsuvaihtoehtoina Hemuli, Marketta ja Aida. Nina suostui iki-ihanaan Markettaan ja näinollen sain minä ratsuksi Aidan. Kyseinen poni on mulle aikalailla uusi tuttavuus ja en ole varmaan edes laittanut ponia kuntoon. En arvannutkaan että kyseessä olisi jotenkin niin mun tyylinen poni. Kunhan loppuakohden löysin hieman ponin nappuloita oli varsinainen ilo ratsastaa sillä. Askeleet ponilla on ihan liian mukavat, keventäminenkin kävi urheilusta. Aida on varsinainen kiemura, omat ulkoavut kyllä pissivät sen verran että aluksi poni pääsi luikertelaan. Loppuakohden sain ulkoavut kuntoon ja poni antoi pätkittäin periksi ja oli todella miellyttävä.

Kuvia kyseiseltä tunnilta ei ole, kukaan ei hirveän vapaaehtoisesti jää kuvaamaan kymmeneen. Eikä se haitannut koska seuraavanakin päivänä pääsin kyseisen ponimuksen kyytiin.

7.4 Tiistaina listassa Aidan kohdalla luki ylläriylläri mun nimi. Selvisi ettei hypätäkkään tälläkertaa vaan mennään sileällä, opettaja oli nimittäin sairastunut.


Alkuverkattiin ympyröitä ja pysähdyksiä käyttäen. Aida pysähtyi todella pienistä avuista ja seisoi maltillisesti. Volteilla Aida meinasi karata ulkolapa edellä jos en muistanut ulkoapuja. Tänään kuitenkin muistin jo paremmin ja osasin käyttää edellisen päivän tuntia hyödyksi. Aida taipui kuitenkin hyvin pienistä liirailuista huolimatta. Oma istunta meinasi mennä ihan notkoseläksi, ihan outoa koska koskaan ennen se ei ole ollut ongelmana. Pyöristämällä alaselkää kuitenkin häädettiin pieni notkoselkämörkö. Mentiin pitkät sivut kevyttäravia ja tälläkertaa Aidan ravi oli varsin mukava keventää. 


Jäätiin pääty-ympyröille pyörimään. Kevennettiin hetki ennen kuin siirryttiin käyntiin. Oman istunnan ongelmana oli käset jotka on aivan liian kiva painaa alas. En edes tiedä aina mitä mun ulkokäsi tekee. Siirrettiin käyntiin ja alettiin tehdä laukannostoja. Silloin kun Aida malttoi keskittyä ja mun avut olivat selkeät nousi hyvä myötälaukka. Muutaman kerran piti raipalla muistuttaa että menbään eteenpäin eikä jäädä vain paikalleen pyörimään. Alaspäinsiirtymiset olivat ihan ok, oma istunta vain heitti välillä ja teki jotain ihan omaa.  Lopuksi laukattiin pidempi aika ja Aida laukkasi tosi kivasti. Laukan jälkeen ravattiin hetki ja ei saanut jäädä liikaa kiinni vaan ravin piti sujua. Itse olin aluksi hieman liikaa kiinni, kunhan vain rentouduin ja päästin ohjia pari senttiä alkoi ravi olemaan varsin hyvää.


Vaihdetriin suuntaa ja toistettiin samat. Laukat tähän suuntaan nousi myös hyvin, tosin muutama enemmän tuli vääriä laukkoja. Kun piti nostaa laukka pidempää pätkää varten oli minulla että Aidalla keskittyminen jossain aivan muualla. Lopulta saatiin oikea laukka ja tuli varsin hyvää laukkaa.



Jatkettiin ravia hetki. Tässä vaiheessa Aida antoi periksi pidempiä pätkiä jo. Oli tosi hyvä fiilis kun poni antoi periksi ja en tehnyt selässä _mitään_. Tälläisiä pätkiä tuli muutama ja ei nekään kestäneet kauaa, mutta mageelta se tuntui. Ehkä tälläistä tunnetta haetaan sitten. Aida oli pehmeä ja liikkui mielellään eteen, vaikka ponin askeleet on aikalailla mitäänsanomattomat. Omat kädetkin saivat erutyishuomiota kun yritin olla tekemättä niillä mitään. Okei tein mä niillä vähän jotain melkein jatkuvasti mutta lähinnä liikuttelin sormia että Aida kokisi käden olevan miellyttävä. Ulkokättäkin yritin parhaani kantaa. Se tuppaa suoristumaan kun pidän ulkoohjasta kiinni.


Käveltiin hetki vapain ohjin ja opettaja selitti seuraavan tehtävän. Tehtiin jokaiseen kulmaan voltti. Pitkät sivut tehtiin väistöä. Kerättiin ohjat ja aloitettiin. Aida taipui ja asettui volteilla hyvin. Ulkoavut oli edelleen kovassa käytössä ja liirailu vähentyi huomattavasti alun volteista. Väistöt oli aika loivia ja een saanut apuja hirveästi läpi. Mahdollista voi olla että väistöt on Aidalle vaikeita ja kuitenkin toinen kerta kun kyseisellä ponilla päästelen menemään.  Varmasti ajan myötä Aidakin paranee väistöissä ja minä saan avut läpi. Muutamat tosi hyvät patkät tosin saatiin. Voltteja tehtiin ravissakin ja Aida oli jälleen tosi hyvä.

Samaa tehtävää tehtiin myös toiseen suuntaan. Väistöt olivat vielähankalempia eikä Aida meinannut ymmärtäämun apuja. Viimeisessä väistössä oli kuitenkin pari tosi hyvää väistöaskelta. Voltit oli hyviä ja poni ei liiraillut melkein lainkaan. Pätkittäin se antoi taaskin periksi ja oli kokonaisuudessaan todella kevyt edestä. Ravikin sujui paljon paremmin kuin alkutunnista.



Loppuravit olivat tosi nopeat kun aika meinasi loppua kesken. Pari kierrosta keventäen. Aida oli hieman tahmea ja jännittyi ja karkasi vähän apujen välistä mutta lopuksi taas rentoutui.siirrettiin käyntiin ja heti kun Aida antoi periksi taputin ja annoin pitkät ohjat. Poni oli jälleen kiva. Toivottavasti saisin mennä sillä nämä sileän tunnit tässä keväällä. ❤

Saa nähdä miten saan nämä tulevat postaukset kirjoiteltua. Alkaa koulussa ihan viimeisiä kuukausia viedä ja en tiedä mistä revin aikaa kaikelle. Noh katsotaan että karkaan koulujuttuja pakoon koneelle. En epäile yhtään etteikö kyseinen asia tapahdu. Mitäs teille lukijoille näin keväänkorvilla kuuluu?



keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ei hyvä, mut ei huonokaan eli ihan perus


3.3 Kouluratsastusta piitkään aikaan. Aika haastellisella hevosella. Ylibuukatussa ryhmässä. Ponit jotka säikähtelee ties mitä. Tästä oltiin perjantain ratsastus tehty. Aluksi oli tarkoituksena mennä vain ratsastamaan Ikellä viimeiselle tunnille, sille kun ei hirveän sopivia ratsastajia ollut kuulemma näköpiirissä. Ilmottauduin vapaa-ehtoiseksi ja samalla päätin ottaa sen rästinä, koska niitä oli jo muutama takataskussa.

Ikke käyttäytyi jo paljon paremmin kuntoonlaittaessa, ja oli jopa kiva laittaa se kun ei ollut ylimääräistä karsinasta puskemista ymsyms. Jalustimet olivat ihan päin mäntyjä, enkä itsekkään tuntenut ovatko ne samanpituiset, lopulta pääsin siedettävään lopputulokseen.


Perjantan viimeinen tunti on rästitunti, eli oli kaikentasoisia ratsastajia ja suurin osa oli sennuja. Tunnilla ei tehty mitään ihmeellisempää ja koska meitä oli 9 pienten selkkausten takia, oli todella ahdasta. Alkukäyntien jälkeen ravattiin koko uralla ja pyöräytettiin päätyihin ympyrät. Ikke oli aluksi taas hieman epätasainen edestä, mutta tasoittui suurimmaksi osaksi. Musta tuntui ettei poni etene ollenkaan, mutta ei sillä oikein ollutkaa tilaa edetä. Tämän takia aloin itse keventämään liikaa, eikä jalustimien eripituisuus auttanut mitään. Koska nyt oli eri opettaja kuin tiistain tunneilla en jotenkin vain osannut korjata kevennystä. Tiedostin asian, yritin korjata mutta koko homma tuntui että olisin vain tuupannut ponia. 


Tehtiin ympyrät molempiin suuntiin ja vaihdettiin loivat kiemurat tehtäväksi. Pohkeet ei menneet läpi, ja en päässyt ponin ympärille. Omat kädetkin painuivat liian alas liian helposti, mutta muutaman sanomisen jälkeen ne pysyivät ajoittain ylempänä. Istuttiin harjoitusraviin ja aluksi hain vain rytmiä ja oma lantio piti saada auki jotta pääsen mukaan raviin. Kunhan sain itse rentouduttua ponikin rentoutui eikä tuntumaa ollut niin vaikea säilyttää. Oma istunta parani harjoitusravissa ja kunhan kaikki ruumiinosat olivat suunnilleen hallinnassa oli paljon helpompaa. 


Jätettiin loivat kiemurat pois ja tehtiin jälleen pääty-ympyröitä. Tälläkertaa lisättiin ympyrälle viiden askeleen käyntisiirtyminen. Aluksi siirtymiset olivat hieman tahmeita, mutta paranivat paljon tehtävän edetessä. Kunhan itse muistin olla terävä apujen kanssa oli myös Ikke varsin terävä. Kerran ponit säikähtivät jotain, Ikke hieman jännittyin tästä hetkeksi, lopulta kuitenkin jaksoi taas keskittyä muhun. 


Nostettiin laukkaa pääty-ympyrällä. Mun piti mennä aika hyvällä etäisyydellä, Ikellä oli kuulemma ollut vauhtia viimeaikoina. Ensimmäinen nosto oli pienen ilopukin kautta, mutta hyvä laukka nousi ja sain Iken kiinni nopeasti. Hetken pyörin toisessa päässä kunnes tuli taas tilaa ja pääsin nostamaan laukkaa uudestaan. Oma valmistelu jäi hieman puolitiehen ja poni nosti väärän laukan. Siirsin raviin ja nostin uuden laukan joka oli oikea. Laukkasin ympyrän uudelleen ja sitten siirryttiin käyntiin. Ikke oli varsin siivosti toisessa nostossa. 



Välikäynneissä koko yhdeksän ponin konkkaronkka säikähti linnun piipitystä ja monet sitten tupsahtivat alas sieltä selästä. Tarrasin itse kiinni Iken kaulaan, joten toista kertaa en sillä viikolla tippunut.

Loppuraveissa Ikke rentoutuikin ja oli pätkittäin tosi hyvä. Olisi ollut paljon parempi jos olisi ollut vähän vähemmän väkeä, mutta selvittiin me siltikin. Oma ratsastuskin oli hakusessa ihan huolella, onneksi kohta taas koulutuntien vuoro. Ilokseni kuitenkin huomasin että mun uudet pöksyt istuivat myös kouluunkin oikein siedettävästi.




Oma istuntahan pissii vähän joka suunnasta, mutta ei anneta sen haitata. Kunhan vain taas päästään kouluilemaan niin eiköhän sekin parane. Vanha rakas ylikevennyskin yritti palata, ehkä saan sen karkoitettua. Tarkoituksena olisi tehdä yksi erikoispostaus ainakin mun istuntaan liittyen, kunhan saan aikaa revittyä jostain. Niin ja mun ajankäytöstäkin olisi tarkoitus jotain rustailla. Jos teille tulee ihan mitä tahansa toiveita, toivokaa.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sisäinen ninjani sai siivet


31.3 Oli jälleen vuorossa tunti, kelläs muullakaan kuin Ruutilla. Ihanat hoitajat pistivät mulle taas ponin kuntoon, koska piti käydä vaihtamassa ratsastuskamppeet päälle ponikerhon jälkeen. Maneesiin vaan ja alkukäynnit. Saatiin verkata itsenäisesti ja omasta mielestäni sain Ruutin verkattua ihan kiitettävästi. Kuitenkin poni olisi verkatessa voinut reagoida paremmin pohkeeseen, mutta esteillä ei tarvinnut kahdesti pyytää eteen. Laukat kevyessä istunnassa ympyröillä sujui hyvin, aluksi olin itse hieman liian etukenossa, mutta kun pääsin satulan päälle löysin hyvän moodin ja sain keskivartalon pysymään kasassa.


Aloitettiin verkkahypyillä harmaapinkille pystylle. Ensimmäinen hyppy meni ihan metsään, olin liian irti satulasta ja matkustelin vain päin estettä ja Ruutin askeleet ei sopineet yhtään. No viisainnu seuraavaan kertaan mennessä ja ihan oikeasti ratsastin ja videolta katsottuna en näytä istuvan yhtään sen lähempänä satulaa, mutta paremmassa kontaktissa poniin olin ja tuli oikein siivo hyppy. Tultiin sama este toisesta suunnasta jolloin lähestyminen oli huomattavasti lyhyempi. Laukka meinasi kuolla, mutta onneksi Ruuti kiihtyy nopeasti ja saatiin hyvä hyppy. 


Hypättiin seuraavaksi kokorataleikkaan tien mallinen linja. Ensimmäinen este oli jälleen todella tiukka ja oli lähellä ettei vain suoraan menty ohi kyseisestä esteestä. Ratsastin itse huolimattomasti ja este tuli todella nopeasti. Tilannetta ei helpottanut se ett Ruuti kuunteli aika heikosti ulkopohjetta. Linjan toisesta esteestä päästiin yli, mutta ei senkään hyppy ollut erityisen hieno. Ensikerralle piti korjata melkeimpä kaikki.

Tultiin uudestaan samalla alulla, eli kokorataleikkaa linja ensin punainen ristikko ja musta pysty, jolta jatketaan harmaapinkille pystylle, josta toiselle mustalle pystylle. Punainen ristikko onnistui jo paremmin, mutta hyppy mustalle pystylle oli hieman lötkö, mutta ei kuitenkaan mikään täysin outo, kuitenkin laukkaa piti aktivoida tässä välissä reilusti. Sain onneksi laukan eloon, mutta silti hyppy harmaapinkille pystylle oli hieman outo, mutta en jäänyt niin pahasti jälkeen kuin aikaisemmin. Viimeiselle mustalle pystylle tie oli äärimmäisen tiukka. Pohkeet eivät menneet oikein läpi ja tuntui kuin oltaisi käännytty kolikon ympäri. Suoristin Ruutin ratsastamalla reilusti eteen ja hyppy oli varsin hyvä. 


Viimeisenä tultiin viiden hypyn rata. Aloitettiin samalla lailla kuin edellinenkin, mutta lisättiin loppuun vielä harmaapinkki pysty. Punainen ristikko korotettiin ristikkopystyksi ja toiseksi viimeinen musta pysty okseriksi. Punaiselle käännös onnistui melko helposti, mustalle pystylle sotkettiin jotain ja puomi tarttui mukaan. Harmaapinkille hyppy oli ihan outo, mutta en jäänyt tälläkään kertaa suuhun kiinni läheskään yhtä paasti kuin aikaisemmilla tunneilla. Mustalle okserille lähestyin varmasti ja olin itse ihan menossa esteelle ja tuntui että ponikin oli menossa... Mutta Ruuti päättikin vetäistä sivulle ja lensin sieltä suoraan jaloilleni. Videossa näyttää että tippuminen näkyisi jo kauas, mutta selässä eihän sitä ehdi edes huomata kun seisoo jo maneesin hiekalla. Selkään vain ja uudestaan. Nostin laukkaa ja poni yritti alkaa jotain siinä possuilemaan. Lopulta jatkettiin matkaa okserille ja istuin lähemmäs ja tuin pohkeella niin eiköhän liidetty hienosti senkin yli. Okserin jälkeen vielä pystylle, jonka lähestyminen tuntui todella kiemurtelulta, mutta siitäkin selvittiin ihan hyvällä hypyllä. 


Loppuun vielä klassisest ravailut pitkin ohjin ja ponimus talliin. Ruuti oli oikein mukava ja vaikka joudunkin leipomukset taiteilemaan ei tippuminen haittaa. Ei tainnut olla kauaa kun olin miettinyt etten ollutkaan tippunut keltään aikoihin. Nyt sitten 9. tippuminen sattui kohdalle.



Milloin viimeksi sinä olet ninjaillut hevosen selässä?